keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

29. Miten työpaikan arkea voi parantaa vartissa

Hänellä on asioita Tampion kanssa. Väistämätön, joskin kiusallinen tosiasia, jos on synnyttänyt pari kaunista lasta pökkelömiehelle. Onneksi Tampio ei ole minun lasteni isä. Hän ei odota kummankaan, -Tampion tai minun, sietävän toisen seuraa. Se on toisaalta vähän ikävääkin, sillä Tampio nostaisi fb-kavereideni keski-ikää. Siten tietysti minun statustani aikuisena. Aikuinen mies aikuisessa elämässään, niinhän olen uhonnut.

Hän pistäytyi taas käymään työpaikallani. Tuli ikävä. Pidän kovasti Hänen vierailuistaan - niin osa työkavereistanikin kaikesta päätellen. Onhan koroissa sipsutteleva sulotar kauniimpaa katsottavaa kuin lenkkareissa viihtyvä ketjupolttaja tai muovinen hyasintti: työyhteisöni naiskattaus. Hän on saanut minut uudelleenarvioimaan omaa työuraani. Olisi sittenkin pitänyt mennä oikeisiin töihin, vaikka olisikin toiveajattelua kuvitella, että Hänen kaltaisiaan on muitakin.

Uteliaiden katseiden välttäessä, suutelimme intohimoisesti. Livautin käteni Hänen pakaroilleen. Stringit, kuten aina. Hänen pakaroitaan ei sovi verhota puuvillaan, sillä nuo vallattomana värisevät pallot tulee pitää vapaana. Vein käteni pikkuhousujen sisään ja sormeilin pyllyä. Hän vastasi suudellen kiihkeästi. Hän on kiihtyy nollasta sataan nopeammin kuin Ronaldo - sillä erotuksella, että Hän ei koskaan karkaa paitsioon. Aikuiset naiset eivät tee niin.

Hivelen Hänen etumustaan sormi Hänen pepussaan. Hän huokailee suuhuni, mutta palkintoa en anna vielä. En tässä. Hänet tulee kyllä hoitaa ensitilassa. Huomenna olemme kahden koko päivän. Ehkä Hän malttaa odottaa siihen asti. Tai Hänen täytyy, sillä kiltit tytöt tekevät niin.

1 kommentti: