33. Ei tänne valumaan ole tultu vaan virtaamaan

Olen ollut viime aikoina mietteissäni. Olen summannut menneitä ja pohtinut tulevaa. Kevät ja yhden vuosiluokan päättyminen tarkoittaa kesälomia, mutta myös tilanteita, joissa väistämättä on ulkopuolinen. Tiedän, ettei Hän minua myy ollessaan vanhempi ja Tampion seuralainen kevätjuhlissa. Ei, vaikka poissaolijoista on vapautuneempaa keskustella kuin läsnäolijoista.

Tämä Nuuksionkoira-pseudonyymi on antanut minulle äänen, jolla voin jäsentää omat ajatukseni. Koira on minun Kristian Korppini. En kuitenkaan kommunikoi vain itsekseni. Keskustelemme luonnollisesti Hänen kanssaan kaikesta siitä, mikä ei ole mennyt nätisti. Ympäristö asettaa haasteensa kun salasuhde kasvaa parisuhteeksi. Eikä siinä ole ihmeitä - vain ällistyneitä ihmisiä. Yritän olla mahdollisimman suora ja rehellinen. Hän tietää senkin, ettei Anne saanut samasta vyöstä, jolla kuritin Hänen pientä pyllyään mustelmille asti. Nykyisyyden näkökulmasta tarpeeton muisto, jonka tiedostaminen ehkäisee kivuliaan mielikuvan vyöstä, joka on syönyt niiden toisten lihaa. Eikä kukaan halua toiselle tytölle tanssinutta koivuniemenherraa.

Hän tietää minun seksihistoriani läpikotaisin. Hän tietää lasteni äidille kerrotut valheet. En osaa sanoa, että onko totuus lähentänyt vai loitontanut. Vaikuttanut se on kuitenkin. Tämä blogi täyttää heinäkuussa yhden vuoden. Kesäkuuta 2012 ei tarvitse elää uudestaan. Kummankaan. Tai kenenkään.

Tiedän, että Hänelläkin on heikot hetkensä. Näin Hänen silmiensä kostuvan. Jonkin asian vastenmielisyyden ilmaisu helpottaa oloa. Olen jättänyt urheuteni työpaikalleni ja myöntänyt, että vituttaa ja pelottaa. En ole koskaan lähestynyt ketään epävarmuuteni kanssa filtteröimättä pienuuttani niinkuin Häntä. Jo joutui armas aika. 

32. Kirje Vapahtajalle

Kiihtyvä huoli ympäristöasioista ja henkilökohtaisesta kehittymisestäni saa minut googlailemaan yhteystietoja. Ajattelin ottaa asian puheeksi meilitse.

Parahin Kaikkivaltias,

Syvenevän taantuman, Tukholman mellakoiden, Nelosen uimahyppy-ohjelman ja energiakustannusten säästämiseksi valo tunnelin suulla voitaisiin sammuttaa. Ainakin kesäksi.

Aloitan kirjailuni yleisillä asioilla. Suurilla linjauksilla. Ei ole korrektia puhua heti kärkeen ruohonjuuritason asioita: työtoverini urheilullisesta epäonnistumisesta mainitseminen olisi harkitsematon veto -vaikka se kieltämättä vaikuttaa työpaikkani dynamiikkaan sairaspoissaolojen muodossa. Ensin on hyvä pyrkiä sinuiksi.

Hän elää niinikään mielenkiintoisia aikoja työpaikallaan ja se heijastuu myös meidän parisuhteeseemme. Minua vaivaa Hänen jaksamisensa. Hän on stressaantunut. Yritän tietenkin olla Häntä varten ja tukea, koska Hänen hyvinvointinsa on minulle ensiarvoisen tärkeää. Tunnen voimattomuutta, joka kumpuaa omasta kyvyttömyydestäni auttaa. Näihin kysyn neuvoa sitten kun globaalit kysymykset on vähintäänkin sivuttu.

Juoksen elämäni ulkorataa tässä mielessä. Ainakin mitä tulee huolehtimiseen. Jokainen typeryskin osaa kertoa totuuden, mutta hyvään valehtelemiseen tarvitaan vähän järkeäkin. Minä olen neuvoton ja huolissani. Siinä se. Totuus pähkinänkuoressa.

Vastaathan pian, asialla on kiire.

31. Tampio

Kun tekee lapsia, hankkii itselleen elinikäisiä siteitä ihmisiin. Valitettava tosiasia - toisinaan ainakin. Hänen avioliittonsa Tampion kanssa on pidempi kuin täysi-ikäisenä viettämäni vuodet. Mielikuvani Tampiosta oli Valkoinensilkki-blogin Pasin kaltainen: karismaattinen, komea, suhteellisen menestynyt ja älykäs mies. Kaikkea muuta kuin ystäväpiirin verotietoja vakoileva kateellinen keskinkertaisuus, jonka yleisilme on lannistunut. Ei ainakaan mies, joka on alelaarissa työpaikallaan, yökerhossa ja ystäväpiirissä. Eikä varmasti moukkamaisuuttaan pakoileva snobi, joka yhtyy oopperassa lauluun osoittaakseen illan isännille tuntevansa teoksen. Kokemalleni mustasukkaisuudelleni kävi kuten huolille ja ompeleille: se ratkesi todellisuuden edessä. Ja tähän perään nöyrä ja kohtelias huomio: pienistä virheistä minutkin on koottu. Jos joku ajatteli, että nythän tuolla on mopo lähtenyt aivan käsistä ja kateuttaan huutelee. Ja katuu. Kun välit vaimoon ovat menneet ja lapsetkin sanovat, että isä on sika.

Voin kuvitella, mutten julistaa, näitä tunteita olevan muillakin. Siis käsiteltäviä tunteita, jotka liittyvät aikaan ennen kunkin oman elämänsä Häntä. Niitä pieniä mielikuvia, jotka tulevat varkain mieleen. Niistä kyllä pääsee eroon - ikäerosuhteissa ainakin.

30. Kun on pää pyörällä, toivoo tasapainon säilyvän

Haluan Häntä ja Hän minua. Osaamme ostaa toisillemme iltapalatarvikkeet tai rintaliivit. Tarvitsen pian sellaiset, sillä juomme naimisen päälle olutta. Olen saanut pehmeyttä - ja tosi paljon pillua. Syy ja seuraus. Tai toisinpäin tässä tapauksessa. Siinä varmaan tärkeimmät kuulumiseni.

Näissä blogeissa on tapana teititellä teitä lukijoita kun ollaan pahoillaan siitä kaikesta kiireestä, joka syö aikaa kirjoittamiselta - ja jota itseään arvostavan blogistin elämä on. Anteeksi, lukijat, että tässä on viiletetty "tukka putkella". Nöyrää rehentelyä: en halua mitään ilmaiseksi, kun nyt on tätä rahaa.

Pidän päiväkirjaa Hänestä - joku toinen pitää vaikkapa muodista. Helsingin Sanomien NYT-liitteen artikkeli blogistien poikaystävistä sai minut mietteliääksi. Hän ei ajattele teinityttölauman tuijottavan Häntä koska Hän on blogini Hän. Teinit eivät lue blogiani.

Vuosi sitten sain anonyymejä varoituksia siitä, kuinka arki iskee kasvoille kun kuherruskuukausi on vietetty. Silloin ei pikkuhousuostoksilla käymisiä paljon muistella, valistuneimmat arvelivat. Arki on tullut ja nussimme mieluusti päivittäin jos arjen rutiinien hoitaminen sen sallii. Se on minusta hyvin kun ottaa huomioon ne ikuiset helvetin lieskat, joissa petollisuutemme vuoksi elämme - tasapainoisena parina, joka avasi uuden luvun elämässä pian vuosi sitten.

Salasuhdetta harkitsevia neuvon olemaan varovaisia. Spontaanisti tai ainakaan harkitsematta mihinkään ei kannata ryhtyä: Hartsukin pani Iinaa autossa. Sitten lopulta. Että se onni voi olla siinä nenän edessäkin.

Minä en aio pettää tai koskaan käyttää Hänen etunimeään tässä blogissa. Eli tämä kirjoitus on statistiikkojen toivossa. Koska helvetti - tätähän luetaan vitusti, kuten on tapana sanoa. Nöyrin mielin.