9. Meikittä

Salasuhteiden säännöllinen epäsäännöllisyys ei takaa tarttumapintaa arjen yksityiskohtiin. Niihin pikkuruisiin seikkoihin, jotka ovat merkityksellisiä. Olen nähnyt Hänet ilman meikkiä hotellihuoneessa, mutta meikittömyys on erilaista heinäkuussa, kesälomalla, ihmisten edessä. Hänen kasvonsa ovat saaneet väriä. Hänen vaalea rusketuksensa näyttää hyvältä. Hän on tyrmäävän kaunis antaessaan vauhtia keinulle, jolla minä ja jälkikasvuni kiljumme. Hän on hurmannut meidät kaikki. Hänen alahuulellaan on jäätelöä. Minä ja lapset kikatamme. Sanokoon joku muu, että on hinttimäistä kikatella keinussa.

Seksimme luonne ei ole muuttunut. Kestävää ja ergonomista. En ole varma Hänestä, mutta omalta osaltani tahdon vaalia meidän juttuja, sellaisiakin, joihin ei käytännön sanelemaa tarvetta enää olisi. Sängyssä pyöriminen on kivaa, mutta meillä on koko maailma pantavana. Eilen naimme heinikossa kakaroiden kirmaillessa veteen. Nyt ajemme työpaikkani parkkihalliin. Tutulle paikalle - kesäloman ollessa kesken ja kauneimmillaan. Tyhjennän takapenkin turvaistuimista ja Hän riisuu pikkuhousunsa. Kaikki on samaan aikaan tuttua ja odottomatonta. Kuten Richard Dean Andersonin lihoaminen.

Hän laukeaa suuhuni. Vetäydyn Hänestä ja Hän hymyilee. Aivan kuten talvellakin. Hymyillen nousen autosta ja jätän hänet siistimään tukkaansa. Käyn pikaisesti pesemässä käteni - ne ovat sotkuiset. Hänestä. Palaan autolle ja ajamme ostoksille. Hän löytää itselleen paidan. Näyttää hyvältä. Sitten jotain pientä vielä lapsille.

Jos salasuhteesta suhteeksi on tarinana sun mielestä paskaa, ei se meinaa et se on, vaan sitä et sä oot.

8. Missä sitä ollaan oltu

Olen pettänyt avioliitossani. Tehnyt sen luonnollisesti salaa muilta, Hänen kanssaan. Olemme kehitelleet tarinoita jasper-pääkkönen-mikko-kouki-ja-mikä-sen-radio-novalla-lässyttävän-muumin-nimi-oli-tähdittämän elokuvan juoneksi asti ja tunnemme toistemme valheet. Tämä lähtökohta piirtää raamit yksiavioisen parisuhteemme ympärille. Valehtelisin jos väittäisin, ettei suhteemme valehteluun pohjaava startti näkyisi nykyhetkessä.

Missä sitä ollaan oltu
tähän asti kysyn vaan,

Luotamme toisiimme, koska olemme molemmat päättäneet tehdä niin. Puhelimet eivät piippaa kun olemme yhdessä, vaikkei äänettömäksi vaiennettua puhelinta talossa enää olekaan. Tekstiviestin saapumisesta osoittava piippaus on harvinaisuus, vaikka molempien puhepakettiin sisältyy tuhat viestiä.

työnikö tähden tähän on tultu,
heitätkö sä onnemme ojaan.

Entä jos ympyrä sulkeutuu alkaakseen alusta - kerran petturi, aina petturi ja muita kirkasotsaisia yleistyksiä. - Parahin Anonyymi, puhu ensin paskaa puolivuotta ja heitä sitten pokkana raamatunlausetta, elämänohjetta ja valikoituja latteuksia kaiken yläpuolelta. Kyllä valehtelu, kieroilu tai käärmeen tarjoama omena maistuu makealta, mutta jossain vaiheessa Juudaskin saa tarpeekseen. Ei minulla riitä omahyväisyyttä enää kolmatta blogia aloittaa. Ellen sitten ala koruompelua harrastamaan - sitä en kehtaa Nuuksionkoirana tehdä. En minä mikään Hannu, vaikka munani uikin yksinoikeudella vain Hänessä.

Olemme satuttaneet muita, eikä tämä suhde ole ilmainen ollut. Kaikella on hintansa ja etukorttia on leimattu niin, että kuun lopussa luulisi plussapalloja olevan vaatekaapillinen. Meidän kahden välien hintana on molemminpuolinen mustasukkaisuus.

Ehkä siitä pääsee yli ja jollei, niin sidon nilkkaani seurantalaitteen. Minulla on maailman seksikkäin ehdonalaisvalvoja.

7. Nyt puhuvat puumanaiset

Nelikymppinen, itsestään huolta pitävä, elegantti ja kaunis nainen tekee hyvää kolmikymppisen miehen statukselle. Olen pannut merkille, että Hänen koskettelunsa saa ympäristön naiset valppaammiksi. Erityisesti ikäiseni. Kolmikymppinen naisväestö kiinnittää huomionsa Hänen puristaessa farkkujen verhoamaa, värisevää pikku pyllyäni.

Ympäristön huomio kulminoituu usein neutraaliin, joskin avoimen uteliaaseen katseeseen. Hän sanoo, että harva tyttö osaa suhtautua Hänenlaiseensa naiseen potentiaalisena uhkana. Nuoruus on valttia, uskovat siskot. Harhaluuloa ja tarpeeton yleistys. Hänen kauniita pohkeitaan korostavilla korkokengillä kopsutellaan epäjärjestystä miespolojen elämään. Niin se vain on.

Miesten suhtautumisesta en osaa sanoa. En aio panna yhdenkään muumin vaimoa enää, sillä Hänessä on minulle riittämiin. Pyyhkikää huoli pois, Markku ja Kari. Stockmannin Herkussa tuijottelu tuhlaa suotta keski-ik..aikuisen miehen energiaa. Silloinkin kun näykin julkeasti Hänen niskaansa.

Kulta, miksi kolmikymppinen mies?

Kolmekymppisen miehen kanssa kysyntä ja tarjonta kohtaa eri tavalla kuin samanikäisen miehen kanssa.

Seksissä kohtaavat kolmekymppisen mielikuvitus ja nelikymppisen varmuus. "Joo - makee idea, haluan kokeilla". Rakkaudessa aika määrittelevää minusta on se, että tällaista rakkautta ei koskaan voi pitää itsestään selvänä. Rakastuminen näillä spekseillä on vastoin monia todennäköisyyksiä ja yleisiä käsityksiä.

6. Iholla

Tyydytän Hänet suullani ennen nukkumaanmenoa. Näytän sekä itselleni että Hänelle, että osaan soittaa kielelläni. "Kas näin heiluu hattu". Muutamassa kuukaudessa ei opi tuntemaan toisen kehoa, ellei ole oikein ahkera. Hän nauttii huomionosoituksistani ja operatiivisen osaston mies on tyytyväinen saadessaan suorittaa.

Heinäkuun yöt ovat hikisiä. Nukumme alasti. Käytämme samaa tyynyä ja peittoa - ja vain 10 prosenttia sängyn pinta-alasta. Painaudumme toisiimme kiinni niin tiiviisti, ettei nukkumatti tai aidan yli pomppaavan lampaan kihara mahdu väliimme. Hikemme sekoittuvat, muttei kumpikaan etäänny viilentymään. Hän sanoo, että minä kuorsaan.

Hän syö aamiaisen alusvaatteisillaan, jottei hame rypisty suotta. Se sopii minulle mainiosti, sillä pikku stringeissään Hän näyttää hurmaavalta, eikä riitaa lehdestä tule. Arki Hänen kanssaan on makoisampaa kuin kyyninen anonyymi osaa edes kuvitella.

Aika töissä kuluu hitaasti - olemme tänään koko illan kahden. Suunnitelmana on tehdä ruokaa. Jotain palaa uuniin ja sitten tilataan pitsaa. Hemaiseva nainen. Alaston kokki. Hän on.

Varon tietoisesti kertomasta muiden ihmisten mokailuista tässä blogissa jatkossa. Siksi en mainitse Markosta mitään. Kollegani näet selittää vaimolleen klamydian itäneen piilossa ties kuinka kauan. Hän on selkeästi saanut maistaa vierasta pillua. Ja minä katkera ja kateellinen raukka olen nykyään yksiavioinen.

5. Klinkkeripalapeli

Huuhtoessani Hänen hikeään iholtani virkistäytymiseni keskeytyy. Jalkapohjaani on jäänyt kiinni klinkkerilaatta. Tampio. Perkele. Kukapa muukaan, piisinen. Turha minulta kysellä kaveruutta jos kotiasiat on jätetty tuolla tavoin rempalleen. Pitäisikö minun olla tässä se isompi ja antaa miehelle mahdollisuus korjata virheensä? Autosekoilujen vuoksi olemme edelleen minun kulkineeni varassa. Omaa autoani en mielelläni käyttäisi sepeli-, työkalu-, laasti-, tai vesikalustekuljetuksiin. Huono ajoitus ja erittäin valitettava talotekninen ongelma. Laitan laatan vähin äänin paikalleen ja jätän mainitsematta tästä. Tampio saakoon mahdollisuutensa joskus toiste.

On hienoa taluttaa Häntä kaupungin kesäisillä kaduilla. Hän on statussymbolini. Rotunaiseni ulkoiluttaminen virittää minua ja tuntuu, että kemiamme näkyy ulkopuolisillekin. Hän osaa olla sopivan omistava julkisesti ja se imartelee minua. Puristan perseeni tiukaksi paketiksi ja toivon muistavani hengittää. Hänen kätensä on mitoitettu pakaroideni mukaan. Tekee eetua olla haluttu.

Kompuroin takaovelta panonurkkaukseemme. Päiväpanot katkaisevat mukavasti työstressiä. Jos sellaista heinäkuussa jossain on. Olen vähällä satuttaa itseni - vitun kumisaappaat. Tampio tuntuu olevan kaikkialla - puutteineen, mutta kuitenkin.

Tunnen antipatioita Tampiota kohtaan, enkä tiedä tarkalleen miksi. Ehkä Tampiossa on liikaa piirteitä, joista en erityisemmin välitä. Hän sanoo, että edustan Tampion pahinta painajaista ja se tuntuu minusta hassulta. Enhän minä ole sen parempi noissa remonttihommissa. Ehkä on niin, ettei meissä ole muuta samaa kuin naismaku.

Hän valitsi minut ja nuo saappaatkin katoavat tuosta aikanaan.

4. Kotona

Olemme myöhässä töistä. Maanantaiaamu, kuten viikko ja muutkin aamut, alkaa kahvilla. Hetki sohvalla. Hän on kaunis alusvaatteissaan. Suutelemme ja riisun Hänet. Tunkeudun Hänen sisäänsä sohvalla, josta aukeaa näkymä hoidetulle takapihalle.

Sohvat joutavat vaihtoon. Kesä kuumalla limonadia plyysille läikyttävä Tampio edustaa mielikuvaa, joka ei poistu pelkällä verhoilunpesuaineella. Ei tänne Ken Ojalaa tarvita keikaroimaan Teuvon käsipuolessa, mutta täytyyhän koiran merkata reviirinsä.

Hänen nokialaisessaan on neljä vastaamatonta puhelua. Suutelemme. Kävimme liian aikaisin suihkussa. Taas. Kiihotamme toisiamme puhumalla mamista ja pojusta - kakkoskierros alkaa. Poju on taas salaa hiipinyt mamin sänkyyn. Pojun pippeli on ihan kivikovana - muttei mami kerro kenellekään. Mami lupaa. Ja tahtoo pojun hyvänolon.

Siistin ja eittämättä hyvin hoidetun taloyhtiön parkkeerausmahdollisuudet ovat pääkaupungin pysäköintimahdollisuudet huomioon ottaen varsin hyvät. Oven edustalla oleva ruutu on makuuni hieman nafti. En voi syyttää tästä Tampiota, vaikka mieleni tekisi. Kaavoituksen on tehnyt joku muu.

Työmatkani ei varsinaisesti pitene, mutta Tampion ajellessa Hänen autollaan monimutkaisen vyyhdin lopputuloksena, kierrän naiseni aamuisin töihin.

Jos jollekin heräsi ajatus siitä, että kompensoiko Tampio näitä ylimääräisiä kilometreja mitenkään, niin samaa minä olen miettinyt. En vain kehtaa ottaa asiaa puheeksi.

Onneksi meillä ei leimailla kellokorttia. Tiuku vihmoo puoltapäivää. Muna parkani. Mamin kulta on ollut oikein kiltti. Eiku tuhma.

3. Layla

Nussimme niityllä. Luonnon keskellä, metrin metsäkaistaleella. Ilma on aurinkoinen - joskin pakokaasuinen, sillä emme ajele turhia. Eikä luonnontilassa olevaa, fotosynteesin kourissa puhurina tuulevaa metsikköä helsingistä löydä. Hänen ihonsa näyttää auringossa kauniilta. Auton takapenkki on vaihtunut heinikkoon. Salasuhteesta yksiavioisuuteen. Muutoksen tuulet - ilman Gorgy Parkia tai sädetikkuja.

Elämä ei ole yksinkertaista, mutta joskus vastaanlaittaminen on turhaa kuin muiden blogeihin moralisointi. Hänen syntymäaikansa puhelimen suojakoodina ei rakenna muuria kaiken ympärille. En tällä tarkoita, että olisin kotona tuijottanut lamaantuneena seinää ja pohtinut mitä Panu Rajala tekisi. On selvää, että salasuhteessa rakastuminen on perhe-elämän kannalta riskialtista. Kaikkea ei kuitenkaan voi valita, vaikka vastaan pyristelisi jäsentämällä ajatuksensa omahyväisesti blogimuotoiseksi egotripiksi. Sitähän nuo halinallet ovat. Tai olivat. Mustaa huumoriani. Provosointia. Nyt maailma on vaaleanpunainen. Kuten huumorikin.

Like a fool, I fell in love with you,
Turned my whole world upside down.

Minun Layla...

 Something in the way she moves
Attracts me like no other lover
Something in the way she woos me

- Tampion Something.

Hän kuiskii olevansa yksin minut. En kyllästy tuon kuulemiseen. Kahdenkymmenenmetrin päässä meistä sytytellään tupakkaa. Voihke katoaa tuuleen. Kai. Yhdentekevää. Suutelen Häntä ja pyydän nostamaan pyllyn pystyyn. Hän osaa notkistaa selkänsä. Luonto on kaunis lempeässä kesätuulessa. Hän osaa ottaa minut peruuttamalla minut sisäänsä.
 

Jos joku arvuuttelee niin Tampio tuskin suostuu maksamaan minulle viikkorahaa, vaikka tietää varmasti varsin hyvin, että Hänen ylläpitonsa ei ole ilmaista - ja että Tampioon nähdeen 13-vuotta vähemmän työuraa näkyy palkkakuitissani. Kaikki lienee kuitenkin sovittavissa. Aikuisiahan tässä ollaan.

2. Mitä sitten.

Tapailimme kuusi kiihkeää kuukautta hotelleissa, autossa, parkkipaikoilla... Pikku hiljaa ympäröivä maailma alkoi sulautua suhteeseemme, emmekä olleetkaan niin irrallaan siitä kuin luulimme. Pakettiautomies venytteli kaulaansa Hänen kuivatessaan häpyään savettiin heinikossa. Nähdäkseen edes vähän. Muutkin näkivät osansa. Kävimme kiivaita keskusteluita ollessamme odottamattomasti tilanteessa, jossa meidän ei pitänyt olla. Oli aika keskustella. Mutta tällä kertaa kotona. Emme kuitenkaan jääneet kiinni - siis jos joku karmaan uskova niin ajatteli - jäimme kiinni toisiimme.

Hän on tavannut jälkikasvuni. Varovasti, mutta kuitenkin. Hänelle hymyillään ja Hän vastaa hymyllä. Hän tarjoaa kättään ja siihen tartutaan. Käsi kädessä. Leikkipuistossa, mäkissä, Porvoonkadulla: menemme linnanmäelle. Ensimmäistä kertaa yhdessä. Kaikki.

Silläkin uhalla, että kuullostan väärinpäin tuoliin istuneelta Michael Boltonilta, myönnän olevani innoissani kuin pikkupoika.

Seksimme on loistavaa - nyt toisillemme yksinoikeudella. Tahdon naida Häntä autossa, hotellissa ja missä ikinä -makuuhuoneen lisäksi. En tahdo, että tämä muuttuu koskaan täysin siistiksi ja luvalliseksi. Kiitos lapsien, nussimme luovasti piilotellen vielä pitkään. Arkielämässä kutsun Häntä etunimellä, mutta rintaliivien olkaimen tipahtaessa etunimi riisutaan ja *i*** muuttuu Häneksi.

Nykyhetki tuli, enkä erittele kuin omalta kannaltani siihen johtaneita tapahtumia. Muilla on yksityisyytensä. Minulla on Hänet.

Jos joku arvuuttelee: en auta Tampiota muutossa.

1. Prologi

Hei.

Minä olen kolmekymppinen mies ja tämä on blogini.

Keskiluokkaisen perheen poikana elämän perushyveiden tavoittelu on iskostunut syvälle tavoitteelliseen arvomaailmaani. Lapset, koira, joukkueurheilu, farmariauto, ohimoilta harveneva tukka, jokavuotiset etelänmatkat ja kesämökki. Tai elatusmaksut ja uusioperhe; miten sitten kukakin palikkansa järjestää - elämäänsä kokoaa, laskee tai luetteloi. Kuitenkin kaikin puolin aikuinen mies aikuisessa elämässään.


Tapasin Hänet netissä, suomi24:lla. Tapasin Häntä salaa. Intensiivistä yhteydenpitoa, kaksoiselämää, kesti puoli vuotta.



Tämä on meidän tarinamme puolenvuoden virstanpylväästä eteenpäin.

Ensimmäinen näytös: Kaikista pojista ei tule miehiä