27. Ellei tämä ole totta niin mitä sitten?

Edelliseen postaukseen saapuneen kommentin hämmentämänä riemuitsen salaa siitä, että tavallisena bloggaajana joudun keskelle pirullista, ilkka-remes-maista kuka-kukin-on rulettia. En ole tietoisesti rakentanut identiteettiä tämän blogin kirjoittajana. Enkä liiemmin mieti "mitä koira voisi sanoa sellaista, mitä minä en". Siksi, tai täten, kuten eräs seuraamani blogisti monesti muotoilee, olin äimistynyt kun minua ehdotettiin Lea Silkin alteregoksi. Tai toisinpäin. En tunnista ääntäni näistä sanoista. Ja minä sentään kirjoitan tätä blogia. Mutta entäs sitten nuo muut kynäilijät? Suostuisin korkeintaan olemaan sika. Se ihana nimittäin.

Ympäristöni ei ole tietoinen siitä, että minulla on kirjallinen harrastus. Siis sellainen, jossa kuvataan miten naidaan autossa, pissataan pvc-lakanalla, piiskataan lähipitserian pikkukeimailija tai liu´utetaan pyllyyn pallovarras. Edes blogini ainoa tähti, Hän, ei tiedä blogistani. Viimeinen salaisuuteni. En tahdo kahlita taiteellista vapauttani saati itseäni julistautumalla tämän kirjoittajaksi elämässäni verkon ulkopuolella.

Ainiin, Hän runkkasi minua eilen autossa. Olin taas mamin pikku kiltti. Hänen intensiivinen katseensa saa minut väristelemään kun Hän samalla suoltaa törkeyksiä, joista ei tohtisi kirjoittaa joulukalenterin luukkua otsikolla "tuhmien puhuminen". Siis tarkoitan sellaista seksikästä joulukalenteria, joita me blogistit pidämme. Kun neuvomme esimerkiksi, että pyllyynkin on ookoo kunhan muistaa panna varovasti. Autoon ei tullut sotkua, sillä Hän otti minut viime hetkellä suuhunsa. Mami ei tykkää jos auto on sotkussa.

Ai niin. Sitten se Lea Silkki. Oonko mä se. Oonko oikeesti?

26. En ole supermies, vaan tavallinen mies.

Töistä kotiin viiden aikaan. Ruokaa ei tarvitse stressata, sillä eilisen kanaviilokin voi lämmittää. Sitten tarkastellaan kotiläksyjen tila ja odotellaan seitsemän uutisia. Pienokaiset menevät ajoissa nukkumaan, sillä huomenna on koulua. Minä luen muutaman päivän aikana julkaistun blogimerkinnän ja Hän katselee YLEN areenaa. En katsele pornoa edes Nuuksionkoirana tai tämän blogitarinan eteenviemisen nimissä, sillä en vain jaksa. Työ on vienyt mehut. Kuten kaikille joskus käy.

Emme ole aikeissa nussia, sillä aina ei vain voi kun on töitä ja muuta arkipainetta. Sellaista se lapsiperheillä on. "Otatko voileipiä", Hän kysyy. Voisin ottaa.

Pikku hiljaa hiippailen vessaan ja pesen hampaani. Pissaan istualtani. Teen joskus niin kun olen väsynyt. Lienee normaalia ja tavallista joskus uupua ja silloin rimaa saa vähän laskea. Sylkiessäni hammastahnajätteet ja purskutellessani suutani, huomaan hieman verta valkoisen golgaten joukossa. Ikeneni on ärtynyt. En kuitenkaan ahdistu tästä, sillä näin lienee käynyt joskus jollekin muullekin.

Kohta katson unia. Tuskin mitään erityisempää. Tylsiä uusintoja jo aiemmin nähdyistä unista. Joissa on kesä ja sitten mökkiranta. Sellaisia mitä nyt yleensä nähdään.

Sitten onkin tiistai-aamu. Se alkanee kahvilla ja varmaan suudellaankin huomenet Hänen kanssaan. Usein aamukahvilla näin teemme. Kuten kaikki muutkin.

25. Autopanot

Metroasemilla tullaan ja mennään. Koska lasten treenit ovat talvitauolla on päiväpaneminen kotona haastavaa. Kiitos sunnuntain aukioloaikojen on ostostelu helppoa. Hän tarvitsee jotain raidallista, joten lähdemme kaupoille.

Ajamme parkkiin sattumanvaraisesti valittuun ruutuun ja levitämme takapenkin suojaksi peittoa. Kevätaurinko lämmittää sen mihin mielikuvitus ei riitä ja auto on pian täynnä huurua. Asetan pääni Hänen syliinsä Hänen painettuaan minua vaativasti jalkoväliinsä. Näykin Hänen häpyhuuliaan. Nuolen poikittain ja pystysuuntaan peittäen välillä hävyn huulillani lisätäkseni painetta pikku mutterille. Nuolen Hänelle orgasmit ja kiittelen hiljaa mielessäni takatiloja. Tila-autot ovat rumia, mutta käytännöllisiä. Kaikkea ei voi saada, mutta turbokoneella pääsee.

Keskittyminen liikenteen solmukohdassa on toisinaan haasteellista. Asettuessani Hänen päälleen pyydän Häntä kadottamaan ympäristön. Se onnistuu parhaiten puhumalla tuhmia. Hän kertoo minulle jättävänsä mamin tuoksuvat pöksyt tyynyn alle, jotta niitä voi sitten nuuskia kun mami on töissä. Hän toisinaan pehmentelee makuusijaani naruillaan, joten mamin maalailu toimii. Annan periksi viattomuudelleni, enkä kilttinä poikana kestä seuraavan metron asemalle saapumiseen asti.

Siivoamme kuuman sunnuntaibrunssin jälkiä kehoiltamme ja pohdiskelemme, että kenen vastuulla panojuomat olivat, sillä nyt joudumme palaamaan päivällisen tekoon kuivin suin. Hän sanoo minun maistuvan itseltään, eikä sille voi mitään kuulaassa talvisäässä kun kurkun kostukkeet odottavat kotona.

Loppuun vielä terveiset vauva-palstalle. Bloggerin statistiikoista tosiaan näkee liikenteenlähteet. Enkä minä ole nainen, vaikka tälläistä romanttista hömppää satuilenkin. Hän on.

24. Sitten keksimään hyvää seurausta.

"Taasko uusi päivä? Kyllä näitä nyt näkyy riittävän". Olen ollut jumissa toisen blogiprojektini parissa ja siitä syystä rapa nuuksionkoirana on jäänyt roiskimatta. Olen toisin sanoen ollut kiireinen kuin pääsykokeisiin lukeva armeijaleski tai freelancer juontaja.

Muutamassakin blogissa, joita seuraan, on keskusteltu keskustelupalstojen armottomuudesta ja/tai kanssabloggaajista. Terveiset vauva-palstalle. Minusta yksinpuhelu kavereiden kanssa on monologin tylsin muoto. Räyhäämistä kaikessa hiljaisuudessa. Mistä taitamattomuus, sieltä sikakin, typistän tämän aiheen itselleni. Eikä näitä blogeja nyt niin moni edes lue. Vaikka sitäkin kummastellaan. Että miten tähänkin laiskaan analyysin löydettiin tosi yllättävillä hakusanoilla.

Moni on kysynyt kypsymättömyyteni salaisuutta. Ei tietenkään oikeasti ole. Sen sijaan olen viime aikoina pohdiskellut, että mikä tekee Hänestä puolentoista vuoden jälkeenkin täysin vastustamattoman. Ilonassa saatettaisiin otsikoida: "Yksi tykkää puumanaisesta, toinen tiikerijäätelöstä". Ne siellä iltapäivälehdistön liiteosastolla tietävät mitä tekevät. Ikäero näkyy ja ei näy. Hän peilaa meitä enemmän ikäeropariskuntana. Silloin kun minulla on reisitaskuhousut. Aikuisten mallia toki. En minä skeittaa.

Lähiympäristö ihmettelee, että mitä minä näen Hänessä ja Hän minussa. Miksei kukaan kysynyt tansseissa Antoniolta mitä hän näkee Haavistossa? Ehkä heteromaailmassa ikäero on suurempi tabu kun hesariinkin siitä juttu eksyi. Mummofetisistiksi minä en tunnustaudu. Näin vain kävi, että Hän on minua aikaisempi lapsi.

Olen päivä päivältä vakuuttunempi, että nelikymppinen nainen on minun juttuni. Heräsin ajatukseen yhtä varkain kuin pissakokeilun hauskuuteen. Laminaatti nauraa ja niin Hänkin. Onneksi on saippuaa. Ja onneksi ex-mies osaa vasaroida. Minä kun en vieläkään osaa remontoida - kattokoukku tarvitaan kuitenkin.

23. Varaa mukaan aina liikuntamuotoon sopiva vaatetus ja helposti suljettava sekä avattava vesipullo

Olimme taannoin kiipelissä. Värikkään tapahtumaketjun lopputulemana pieni matkashampoopullo löysi tiensä Hänen peppuunsa kun muutakaan ei ollut saatavilla. On hyvä varautua muutenkin, esim. sähkökatkosten varalta kynttilöin ja taskulampuin. Teemme parisuhteemme hoitamisen nimissä kahdenkeskeisiä reissuja. Seksipitoisia sellaisia. Välineistömme on sullottavissa flightcase-muotoon helposti: kuminen lakana, pari tappia, helmet, liukuvoidetta, kaalimato ja ooppera-naamio. Ei nyt vakavissaan sentään kaalimatoa, mutta kuitenkin.

Kotimaanmatkailijoina olemme kokeneita, uskallan väittää. Enkä nyt malta olla hieman heristelemättä. Mutta pelkästään neuvoksi muille. Olemme karttaneet huolellisen suunnittelun vuoksi suurimmat karikot, eikä kysyvä tieltä tietenkään eksy. Suomessa. Ja useimmat tavarat voi ostaa myös paikan päältä, mutta yllättävienkin tilanteiden varalle on hyvä varautua. Hygieniatarvikkaiden, kuten matkashampoopullon mukaan pakkaaminen on itsestään selvää: Hyvä hygienia paitsi tekee olosta miellyttävämmän, myös auttaa suojautumaan lomakohteessa vaanivilta bakteereilta. Loman aikana moni haluaa huolehtia myös ulkonäöstään, joten matkatavaroiden joukosta on hyvä löytyä myös jotakin kauneuden- ja ihonhoidon perustarvikkeita.

Ensimmäistä kertaa kirjautuessamme hotelliin meitä molempia pyydettiin täyttämään matkustajailmoitus. Salaparille tämä olisi ehdoton koetinkivi. Kivulias kuin väkivalta-aalto Libyassa. Nyt voitiin vaivaantuneesta empimisestä ja alteregolla-kirjautumis-kysymyksestä vapaina vähän ylpeilläkin. Kyllä Hänen kanssaan kelpaa näyttäytyä.

Sitten nussimaan.

Hän on varautunut laittamalla kauniit alusvaatteet, joita en huomaa. Hän kysyy viattomasti, jo täysin alastomana, että pidinkö näkemästäni. Vasta suu täynnä rintaa ymmärrän eilisen ostosreissun todellisen luonteen - ruokatarvikkeita kun ei näkynyt ja Tuomas valitteli prosciutton loppuneen. Hänen ei tarvitse varautua kuin liukuvoiteella, sillä rucola vie liukkauden kun kolmatta kierrosta pelataan.