12. Aina valmiina

Partiolainen on hyvä ystävä ja jokaisen partiolaisen veli.

Levitämme vastahankitun, ulkopanijan perusvarusteen, muovieristeisen viltin syksyisen metsäkaistaleen varvikkoon. Valepuku on kaiken aa ja oo, joten olemme pukeutuneet juoksijoiksi. Hänellä ei ole juoksutrikoiden alla alusvaatteita ja sekunneissa olemme molemmat alasti.

Partiolainen on hyödyksi ja avuksi muille.

Hän laukeaa suuhuni ja nostan Hänet ratsaille. Urbaanissa luonnossa törmää sekä hylättyyn nojatuoliin, että ihmisiin - asioita, joille ei voi mitään. Kuusen suojassa on turvallista jos varmistaa, ettei polku kulje käytännössä piknikviltin kulmalta. Äänet lähestyvät. Siellä ihmetellään käpyjä - ja löytyypä täältä sienikin. Vittu.

Partiolainen säilyttää mielensä valoisana vaikeuksissakin.  

Toimen Poikien aamuretki kulkee aivan vierestä. Saamme ennätysvauhdilla puettua päällemme. -Mehua tässä latkitaan. Pikkupallerot eivät meitä noteeraa, mutta h.ä.n.e.n. p.y.h.y.y.t.e.n.s.ä* kylläkin. Tuo silavasäkk... yli-ikäinen Hupu katselee syyttäen, vaikka kaikille on selvää, että kannattaisi keskittyä samoiluun tai kauaa ei kapea polku riitä.

Kipittelemme muutaman sata metriä ja suoritamme loput pikaisesti takaapäin. Joku urpo lenkkeilee voimalinjojen alla, mutta sudenpennuilta olemme turvassa.  5...4...3...2...1... Pum. Täytyykö tässä jatkossa toivoa sadetta vai muuttaa maalle.



* Hillittömän Ärsyttävä Nussijoiden Erehtymätön Narauttaja sekä Pienen Ympäristönsä Häpeämätön Ymmärtäjä että Yritteliäs Tuomenmarjojen Eksentrinen Nussivien Samoilijoiden Älyttäjä.