Elämä on vakiintunutta. Hän käy zumbassa ja minä... No, näytän
upealta kunhan en joudu liikaa palaveeraamaan. Sellainen väsyttää minua.
Olo on kuin James Bondilla. Upeita naisia ei vain näy. Siis Hänen lisäkseen. Olemme ostamassa kumista instrumenttia alan liikkeessä. Hyllyjä täyttävä, suunnilleen Hänen ikäisensä nainen kiinnittää huomiomme. Tai ainakin minun huomioni. Aika hauskannäköinen nainen - näissä paikoissa kun on tavallisempaa törmätä vatsakkaisiin hikiläjiin. Hän siristää silmiään katsoessaan tiskin taakse palaavaa naista. Mainosflaijerin mukaan kyseessä on Monica, tumma, hinnastonmukaisten taksojen mukaan tanssiva kaunotar.
Hän ehdottaa, että menemme katsomaan tanssia. Kukaan ei tanssi selvin päin-periaate joutaa romukoppaan. Joutsenlammen - ja tyttöystäväni zumbaamisen suurena ystävänä tarjoan mielelläni tämän tanssielämyksen Hänelle. Kaivan lompakostani muutaman setelin, jonka jälkeen seuraamme tummaverikköä privaattihuoneeseen. "Saisinko huomaamattoman pussin? Tätä kumista ostosta varten", muistutan kassansuuntaan toisesta ostoksestamme Hänen tarttuessa minua kädestä. Nyt mennään.
Huone on varustettu peilein. Huoneen keskellä on mukavannäköinen laiskanlinna. Pieni esiintymislava, talouspaperia... -ja tyhjentämätön roskis, jossa on paperia flunssaepidemian verran. Ja kaikkea muuta mitä nyt tanssipaikoissa sitten yleensä onkaan.
Meille tarjotaan mahdollisuutta toiseen tuoliin, mutta istumme mieluummin sylikkäin. Eikä vartissa mitään kulmasohvaa näin pieneen tilaan kyllä rakennettaisikaan, analyytikko minussa arvelee. Eritteiden kyllästämä nojatuoli välttää tällä kertaa. Käy hyvin ja kyllä kiitos. Suutelemme unohtaen sen kaiken, mitä nahkainen lepolasse on ennen meitä nähnyt. Monica riisuutuu ja käteni eksyy Hänen farkkujensa sisään.
Monica tanssii vähentäen jo valmiiksi niukkaa vaatetustaan. Pikkuhousujen tippuessa lasken Hänen farkkunsa polviin. Hänen vatsansa on jännittynyt. Musiikki ei ole Foreigneria, mutta tunnelma on silti kaunis. Olemme hämmästyttävän kahden.
Naiminen on privaattikopissa ankarasti kielletty. Ja ilmeisesti teostomusiikkikin. Astelemme viidentoista minuutin päästä ulos lumisateiselle vaasankadulle, enkä minä muista, pinnistellessänikään, miltä Monica näytti alastomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti