Parahin Kaikkivaltias,
Syvenevän taantuman, Tukholman mellakoiden, Nelosen uimahyppy-ohjelman ja energiakustannusten säästämiseksi valo tunnelin suulla voitaisiin sammuttaa. Ainakin kesäksi.
Aloitan kirjailuni yleisillä asioilla. Suurilla linjauksilla. Ei ole korrektia puhua heti kärkeen ruohonjuuritason asioita: työtoverini urheilullisesta epäonnistumisesta mainitseminen olisi harkitsematon veto -vaikka se kieltämättä vaikuttaa työpaikkani dynamiikkaan sairaspoissaolojen muodossa. Ensin on hyvä pyrkiä sinuiksi.
Hän elää niinikään mielenkiintoisia aikoja työpaikallaan ja se heijastuu myös meidän parisuhteeseemme. Minua vaivaa Hänen jaksamisensa. Hän on stressaantunut. Yritän tietenkin olla Häntä varten ja tukea, koska Hänen hyvinvointinsa on minulle ensiarvoisen tärkeää. Tunnen voimattomuutta, joka kumpuaa omasta kyvyttömyydestäni auttaa. Näihin kysyn neuvoa sitten kun globaalit kysymykset on vähintäänkin sivuttu.
Juoksen elämäni ulkorataa tässä mielessä. Ainakin mitä tulee huolehtimiseen. Jokainen typeryskin osaa kertoa totuuden, mutta hyvään valehtelemiseen tarvitaan vähän järkeäkin. Minä olen neuvoton ja huolissani. Siinä se. Totuus pähkinänkuoressa.
Vastaathan pian, asialla on kiire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti