33. Ei tänne valumaan ole tultu vaan virtaamaan

Olen ollut viime aikoina mietteissäni. Olen summannut menneitä ja pohtinut tulevaa. Kevät ja yhden vuosiluokan päättyminen tarkoittaa kesälomia, mutta myös tilanteita, joissa väistämättä on ulkopuolinen. Tiedän, ettei Hän minua myy ollessaan vanhempi ja Tampion seuralainen kevätjuhlissa. Ei, vaikka poissaolijoista on vapautuneempaa keskustella kuin läsnäolijoista.

Tämä Nuuksionkoira-pseudonyymi on antanut minulle äänen, jolla voin jäsentää omat ajatukseni. Koira on minun Kristian Korppini. En kuitenkaan kommunikoi vain itsekseni. Keskustelemme luonnollisesti Hänen kanssaan kaikesta siitä, mikä ei ole mennyt nätisti. Ympäristö asettaa haasteensa kun salasuhde kasvaa parisuhteeksi. Eikä siinä ole ihmeitä - vain ällistyneitä ihmisiä. Yritän olla mahdollisimman suora ja rehellinen. Hän tietää senkin, ettei Anne saanut samasta vyöstä, jolla kuritin Hänen pientä pyllyään mustelmille asti. Nykyisyyden näkökulmasta tarpeeton muisto, jonka tiedostaminen ehkäisee kivuliaan mielikuvan vyöstä, joka on syönyt niiden toisten lihaa. Eikä kukaan halua toiselle tytölle tanssinutta koivuniemenherraa.

Hän tietää minun seksihistoriani läpikotaisin. Hän tietää lasteni äidille kerrotut valheet. En osaa sanoa, että onko totuus lähentänyt vai loitontanut. Vaikuttanut se on kuitenkin. Tämä blogi täyttää heinäkuussa yhden vuoden. Kesäkuuta 2012 ei tarvitse elää uudestaan. Kummankaan. Tai kenenkään.

Tiedän, että Hänelläkin on heikot hetkensä. Näin Hänen silmiensä kostuvan. Jonkin asian vastenmielisyyden ilmaisu helpottaa oloa. Olen jättänyt urheuteni työpaikalleni ja myöntänyt, että vituttaa ja pelottaa. En ole koskaan lähestynyt ketään epävarmuuteni kanssa filtteröimättä pienuuttani niinkuin Häntä. Jo joutui armas aika.