25. Autopanot

Metroasemilla tullaan ja mennään. Koska lasten treenit ovat talvitauolla on päiväpaneminen kotona haastavaa. Kiitos sunnuntain aukioloaikojen on ostostelu helppoa. Hän tarvitsee jotain raidallista, joten lähdemme kaupoille.

Ajamme parkkiin sattumanvaraisesti valittuun ruutuun ja levitämme takapenkin suojaksi peittoa. Kevätaurinko lämmittää sen mihin mielikuvitus ei riitä ja auto on pian täynnä huurua. Asetan pääni Hänen syliinsä Hänen painettuaan minua vaativasti jalkoväliinsä. Näykin Hänen häpyhuuliaan. Nuolen poikittain ja pystysuuntaan peittäen välillä hävyn huulillani lisätäkseni painetta pikku mutterille. Nuolen Hänelle orgasmit ja kiittelen hiljaa mielessäni takatiloja. Tila-autot ovat rumia, mutta käytännöllisiä. Kaikkea ei voi saada, mutta turbokoneella pääsee.

Keskittyminen liikenteen solmukohdassa on toisinaan haasteellista. Asettuessani Hänen päälleen pyydän Häntä kadottamaan ympäristön. Se onnistuu parhaiten puhumalla tuhmia. Hän kertoo minulle jättävänsä mamin tuoksuvat pöksyt tyynyn alle, jotta niitä voi sitten nuuskia kun mami on töissä. Hän toisinaan pehmentelee makuusijaani naruillaan, joten mamin maalailu toimii. Annan periksi viattomuudelleni, enkä kilttinä poikana kestä seuraavan metron asemalle saapumiseen asti.

Siivoamme kuuman sunnuntaibrunssin jälkiä kehoiltamme ja pohdiskelemme, että kenen vastuulla panojuomat olivat, sillä nyt joudumme palaamaan päivällisen tekoon kuivin suin. Hän sanoo minun maistuvan itseltään, eikä sille voi mitään kuulaassa talvisäässä kun kurkun kostukkeet odottavat kotona.

Loppuun vielä terveiset vauva-palstalle. Bloggerin statistiikoista tosiaan näkee liikenteenlähteet. Enkä minä ole nainen, vaikka tälläistä romanttista hömppää satuilenkin. Hän on.