27. Ellei tämä ole totta niin mitä sitten?

Edelliseen postaukseen saapuneen kommentin hämmentämänä riemuitsen salaa siitä, että tavallisena bloggaajana joudun keskelle pirullista, ilkka-remes-maista kuka-kukin-on rulettia. En ole tietoisesti rakentanut identiteettiä tämän blogin kirjoittajana. Enkä liiemmin mieti "mitä koira voisi sanoa sellaista, mitä minä en". Siksi, tai täten, kuten eräs seuraamani blogisti monesti muotoilee, olin äimistynyt kun minua ehdotettiin Lea Silkin alteregoksi. Tai toisinpäin. En tunnista ääntäni näistä sanoista. Ja minä sentään kirjoitan tätä blogia. Mutta entäs sitten nuo muut kynäilijät? Suostuisin korkeintaan olemaan sika. Se ihana nimittäin.

Ympäristöni ei ole tietoinen siitä, että minulla on kirjallinen harrastus. Siis sellainen, jossa kuvataan miten naidaan autossa, pissataan pvc-lakanalla, piiskataan lähipitserian pikkukeimailija tai liu´utetaan pyllyyn pallovarras. Edes blogini ainoa tähti, Hän, ei tiedä blogistani. Viimeinen salaisuuteni. En tahdo kahlita taiteellista vapauttani saati itseäni julistautumalla tämän kirjoittajaksi elämässäni verkon ulkopuolella.

Ainiin, Hän runkkasi minua eilen autossa. Olin taas mamin pikku kiltti. Hänen intensiivinen katseensa saa minut väristelemään kun Hän samalla suoltaa törkeyksiä, joista ei tohtisi kirjoittaa joulukalenterin luukkua otsikolla "tuhmien puhuminen". Siis tarkoitan sellaista seksikästä joulukalenteria, joita me blogistit pidämme. Kun neuvomme esimerkiksi, että pyllyynkin on ookoo kunhan muistaa panna varovasti. Autoon ei tullut sotkua, sillä Hän otti minut viime hetkellä suuhunsa. Mami ei tykkää jos auto on sotkussa.

Ai niin. Sitten se Lea Silkki. Oonko mä se. Oonko oikeesti?