Töistä kotiin viiden aikaan. Ruokaa ei tarvitse stressata, sillä eilisen kanaviilokin voi lämmittää. Sitten tarkastellaan kotiläksyjen tila ja odotellaan seitsemän uutisia. Pienokaiset menevät ajoissa nukkumaan, sillä huomenna on koulua. Minä luen muutaman päivän aikana julkaistun blogimerkinnän ja Hän katselee YLEN areenaa. En katsele pornoa edes Nuuksionkoirana tai tämän blogitarinan eteenviemisen nimissä, sillä en vain jaksa. Työ on vienyt mehut. Kuten kaikille joskus käy.
Emme ole aikeissa nussia, sillä aina ei vain voi kun on töitä ja muuta arkipainetta. Sellaista se lapsiperheillä on. "Otatko voileipiä", Hän kysyy. Voisin ottaa.
Pikku hiljaa hiippailen vessaan ja pesen hampaani. Pissaan istualtani. Teen joskus niin kun olen väsynyt. Lienee normaalia ja tavallista joskus uupua ja silloin rimaa saa vähän laskea. Sylkiessäni hammastahnajätteet ja purskutellessani suutani, huomaan hieman verta valkoisen golgaten joukossa. Ikeneni on ärtynyt. En kuitenkaan ahdistu tästä, sillä näin lienee käynyt joskus jollekin muullekin.
Kohta katson unia. Tuskin mitään erityisempää. Tylsiä uusintoja jo aiemmin nähdyistä unista. Joissa on kesä ja sitten mökkiranta. Sellaisia mitä nyt yleensä nähdään.
Sitten onkin tiistai-aamu. Se alkanee kahvilla ja varmaan suudellaankin huomenet Hänen kanssaan. Usein aamukahvilla näin teemme. Kuten kaikki muutkin.
Nuuksion koira = Lea Silkki
VastaaPoistaPistit näköjään alitajunnan päälle. En vaivaudu kieltämään, sillä salaliittoteoria päivässä pitää mielen virkeänä.
PoistaOlisinkohan mä?