20. Kanta-asukkaan etuudet helmikuussa

Arkielämässä tietyt etuudet, toimintamallit ja tavat vakiintuvat. Muista avaimet, soittotunti ja "Seuraava asiakas"-kapula. Kaiva valmiksi liukuvoidetta ja se suuri tappi. Elämä kertyy sarjasta rutiineja. Olemme Hänen kanssaan huomaamattamme luisuneet arkeen, jossa aika pikaisiin otetaan työnantajalta, jotta voimme sitten kiireettä rakastella vapaalla.

Tuula juo päiväkahvia keittiönpöydän ääressä. Hän tervehtii Tuulaa nyökkäämällä asiallisesti kun pysäköimme auton kotikentällemme. Minä unohdan Tuulan kasvot jo ennen Hänen pyllyynsä sukeltamista - kuin poliitikko kättelyn jälkeen maakuntakierroksella; koska tapaa niin paljon ihmisiä.

Tuula on paljon kotona. Asia, johon kiinnittää huomiota vasta kun aloittaa säännöllisen parittelun arkipäivisin lounasaikaan. Hypimme lakanoihin toisiamme kiilaten kuin kaksi luonnollisten tarpeiden ajamaa asfalttimiestä Kilon ABC:n noutopöydässä. Tuula on hetken vain haalea muisto, kunnes harrastuvälineistön pauke murtautuu tunnelmointiimme pyytämättä ja yllättäen kuin fantasia kahdeksasta muukalaisesta. Päivät ovat eläkeläisten ja silloin ollaan hiljaa. Ja mieluiten sohvalla. Pihan pölyjä luutimaan tai naapurin viikareita keittön ikkunasta vahtaamaan ehtii illallakin. Sitäpaitsi päivystäminen käy mukavimmin työväenopistolla tai muussa työelämään valmistavassa toiminnassa. Vaikkei töihin olisi tarvetta palatakaan. Asioita, jotka Tuula selkeästi unohtaa tai sitten ei vaan piittaa.

Suihkussa pesemme rakkautemme roiskeet tiedostaen puuttuvat huoneistokohtaiset vesimittarit. Suihkun ropinasta huolimatta aistin, että hiljentynyt talo kuiskii Tuulan lipuneen takaisin kahvipöytänsä ääreen. Vannon missaavani kevät-talkoot jos kohta taas morjestellaan kuulaassa talvisäässä naapurille, joka kahvipannunsa kanssa kuuluu terveyskirjaston määritelmän mukaiseen vatsahaava riskiryhmään. Minussa kun ei ole miestä jättää yhtiövastiketta maksamatta.