21. Aivan lopuksi haluaisin syyttää kaikkia

Tämä päiväkirjan pitäminen aiheuttaa minussa monenlaisia tuntemuksia. En olisi tähän tohtinut ryhtyä, jollei minulla olisi ollut avioliiton ulkopuolista suhdetta. Minut tehtiin hunajasta, toisin kuin muut pojat. Olen niin kaunopuheinen ja monisanainen että tokko lienen oikea mieskään. Taloyhtiön puuhamies, kateellinen varapuheenjohtajaluonne. Ei siis ihme, että on tullut kolmekymmentävuotta pitäydyttyä kirjoittamasta. Odoteltu aviorikosta. Joskus synkeimpinä hetkinäni olen harkinnut omien merkintöjeni kommentointia, mutta jähmetyn joka kerta kun pitäisi kannustaa.

Näitä blogeja käsitellään kohtuullisen aktiivisesti keskustelupalstoilla. Anonyymit keskustelijat ja anonyymi minä - teeskentelemme molemmat olevamme aitoja. Koska blogini pitää sisällään kaksi osiota, olen hämmästynyt siitä, että minut määrittelee noista se ensimmäinen. Jos minulta kysytään, hakeudun mieluiten haltioituneiden joukkoon, mutta blogimaailma on masentuneiden. Intelektuelleiksi julistautuneita molemmat - kirjoittaja ja lukija. Paitsi siinä blogissa, jossa se mies kokeilee saako vuodessa kaadettua sata naista. Tai sitten on se ihana sika, joka on ainoana jäljellä heistä, joiden blogeja minä en ole lukenut.

Vastuu on aina lukijalla. Siitä tahdon muistuttaa. Tämä on loppujenlopuksi vain humanistien suorittamaa prosenttilaskentaa