Olemme myöhässä töistä. Maanantaiaamu, kuten viikko ja muutkin aamut, alkaa kahvilla. Hetki sohvalla. Hän on kaunis alusvaatteissaan. Suutelemme ja riisun Hänet. Tunkeudun Hänen sisäänsä sohvalla, josta aukeaa näkymä hoidetulle takapihalle.
Sohvat joutavat vaihtoon. Kesä kuumalla limonadia plyysille läikyttävä Tampio edustaa mielikuvaa, joka ei poistu pelkällä verhoilunpesuaineella. Ei tänne Ken Ojalaa tarvita keikaroimaan Teuvon käsipuolessa, mutta täytyyhän koiran merkata reviirinsä.
Hänen nokialaisessaan on neljä vastaamatonta puhelua. Suutelemme. Kävimme liian aikaisin suihkussa. Taas. Kiihotamme toisiamme puhumalla mamista ja pojusta - kakkoskierros alkaa. Poju on taas salaa hiipinyt mamin sänkyyn. Pojun pippeli on ihan kivikovana - muttei mami kerro kenellekään. Mami lupaa. Ja tahtoo pojun hyvänolon.
Siistin ja eittämättä hyvin hoidetun taloyhtiön
parkkeerausmahdollisuudet ovat pääkaupungin pysäköintimahdollisuudet
huomioon ottaen varsin hyvät. Oven edustalla oleva ruutu on makuuni
hieman nafti. En voi syyttää tästä Tampiota, vaikka mieleni tekisi. Kaavoituksen on tehnyt joku muu.
Työmatkani ei varsinaisesti pitene, mutta Tampion ajellessa Hänen autollaan monimutkaisen vyyhdin lopputuloksena, kierrän naiseni aamuisin töihin.
Jos jollekin heräsi ajatus siitä, että kompensoiko Tampio näitä ylimääräisiä kilometreja mitenkään, niin samaa minä olen miettinyt. En vain kehtaa ottaa asiaa puheeksi.
Onneksi meillä ei leimailla kellokorttia. Tiuku vihmoo
puoltapäivää. Muna parkani. Mamin kulta on ollut oikein kiltti. Eiku
tuhma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti