maanantai 9. heinäkuuta 2012

3. Layla

Nussimme niityllä. Luonnon keskellä, metrin metsäkaistaleella. Ilma on aurinkoinen - joskin pakokaasuinen, sillä emme ajele turhia. Eikä luonnontilassa olevaa, fotosynteesin kourissa puhurina tuulevaa metsikköä helsingistä löydä. Hänen ihonsa näyttää auringossa kauniilta. Auton takapenkki on vaihtunut heinikkoon. Salasuhteesta yksiavioisuuteen. Muutoksen tuulet - ilman Gorgy Parkia tai sädetikkuja.

Elämä ei ole yksinkertaista, mutta joskus vastaanlaittaminen on turhaa kuin muiden blogeihin moralisointi. Hänen syntymäaikansa puhelimen suojakoodina ei rakenna muuria kaiken ympärille. En tällä tarkoita, että olisin kotona tuijottanut lamaantuneena seinää ja pohtinut mitä Panu Rajala tekisi. On selvää, että salasuhteessa rakastuminen on perhe-elämän kannalta riskialtista. Kaikkea ei kuitenkaan voi valita, vaikka vastaan pyristelisi jäsentämällä ajatuksensa omahyväisesti blogimuotoiseksi egotripiksi. Sitähän nuo halinallet ovat. Tai olivat. Mustaa huumoriani. Provosointia. Nyt maailma on vaaleanpunainen. Kuten huumorikin.


Like a fool, I fell in love with you,
Turned my whole world upside down.

Minun Layla...

 Something in the way she moves
Attracts me like no other lover
Something in the way she woos me
- Tampion Something.


Hän kuiskii olevansa yksin minut. En kyllästy tuon kuulemiseen. Kahdenkymmenenmetrin päässä meistä sytytellään tupakkaa. Voihke katoaa tuuleen. Kai. Yhdentekevää. Suutelen Häntä ja pyydän nostamaan pyllyn pystyyn. Hän osaa notkistaa selkänsä. Luonto on kaunis lempeässä kesätuulessa. Hän osaa ottaa minut peruuttamalla minut sisäänsä.
 

Jos joku arvuuttelee niin Tampio tuskin suostuu maksamaan minulle viikkorahaa, vaikka tietää varmasti varsin hyvin, että Hänen ylläpitonsa ei ole ilmaista - ja että Tampioon nähdeen 13-vuotta vähemmän työuraa näkyy palkkakuitissani. Kaikki lienee kuitenkin sovittavissa. Aikuisiahan tässä ollaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti